DigitalScrapbookPage.jpg

Skräppäys (engl. scrapbooking) on valo­kuvien, kirjeiden, viesti­lappujen, postikorttien ja muiden pienten muisto­esineiden tallentamista joko fyysiseen valokuva­kansioon tai sähköisesti toteutetuihin leike­kirjoihin. Harrastuksessa yhtyvät leikekirjan, päiväkirjan ja valokuva-albumin pito muisto­esineiden arkistointiin ja moni­puoliseen askarteluun.

Skräppäys­tarvikkeita ovat muun muassa kuvio­paperit, koriste­nauhat, helmet, kangas­tilkut, langat, mosaiikkipalat, leimasimet, sapluunat, paperi­liittimet, tina­paperit, tussikynät, värikynät ja -⁠liidut, siirto­kirjaimet, tarrat, liimat, napit, nepparit ja kartongit sekä kaiken yhteen kokoavat albumit. Saatavana on myös skräppäykseen suunniteltuja ompelukoneita ja stanssauslaitteita. Skräppäystarvikkeiden, etenkin paperien ja kartonkien sekä kirjoitus­musteiden, halutaan olevan happo­vapaita valo­kuvien parhaan säilyvyyden varmistamiseksi. Skräppäysalbumin sivun standardikooksi on vakiintunut 12 × 12 tuumaa eli noin 30,5 × 30,5 senttimetriä. Sähköisessä skräppäyksessä tarvitaan ainakin tietokonetta, skanneria sekä tulostinta ja sen väri­kasetteja.

Historiaa

Skräppäys alkoi kehittyä Pohjois-Amerikassa 1990-luvun puolivälissä leikekirjan ja valokuva-albumin pidosta kohti itsenäistä harrastusta omine välineineen ja tarvikkeineen. Trendin aloittaja on vuonna 1987 Yhdysvalloissa perustettu Creative Memories -yhtiö, joka loi toiminnalle pohjaa kymmenisen vuotta ennen kuin alalle alkoi tulla kilpailua.

Nopeimmin harrastus alkoi kasvaa vuonna 1995 lähes tyhjästä vuoden 1996 noin sadan miljoonan Yhdysvaltain dollarin liikevaihtoon. Alalle tuli uusia yrityksiä, harrastusryhmiä ja harrastelehtiä kuten Creating Keepsakes ja Memory Makers, jonka vuoden 2003 kyselyn mukaan lehden keskimääräinen lukijatalous omisti noin 2 500 dollarin arvosta skräppäystarvikkeita. Vuonna 2006 skräppäysalan liikevaihdon arveltiin Yhdysvalloissa olleen noin 2,5 miljardia dollaria vuodessa.

Yksi buumiin osallistuneista yrityksistä Yhdysvalloissa on suomalainen Fiskars, jolla oli vuonna 1997 satakunta scrapbooking-tuotetta valikoimissaan.

2000-luvun puolivälin tutkimusten mukaan tyypillinen skräppääjä oli 30–50-vuotias nainen, mutta digitaalisen skräppäyksen arveltiin laajentavan harrastusta nuorempiin naisiin. Poikia on yritetty innostaa muun muassa urheiluaiheiseen skräppäykseen.

Pohjois-Amerikassa skräppäystarvikkeita markkinoidaan askartelu- ja tervehdyskorttiliikkeiden lisäksi muun muassa Tupperwaren kaltaisilla kotimyyntikutsuilla ja -risteilyillä, verkkokaupoissa sekä suoramarkkinoinnin eri keinoin. Skräppäysharrastus on tuonut uusia liiketoimintamahdollisuuksia myös kuihtuvaan valokuvausalan kauppaan.

Suomeen skräppäys tuli 2000-luvulla, ja siitä kiinnostuivat etenkin pienten lasten äidit.

Skräppäys terapiamuotona

Skräppäysalbumin koostamista on sovellettu myös terapiatyöhön ja omaelämäkerralliseen reflektointiin.

Lähteet


Tässä artikkelissa käytetään materiaalia Wikipedia-artikkelista Skräppäys, joka julkaistaan Creative Commons Attribution-Share-Alike License 3.0 -kohdassa.