Skräppäys (engl. scrapbooking) on valokuvien, kirjeiden, viestilappujen, postikorttien ja muiden pienten muistoesineiden tallentamista joko fyysiseen valokuvakansioon tai sähköisesti toteutetuihin leikekirjoihin. Harrastuksessa yhtyvät leikekirjan, päiväkirjan ja valokuva-albumin pito muistoesineiden arkistointiin ja monipuoliseen askarteluun.
Skräppäystarvikkeita ovat muun muassa kuviopaperit, koristenauhat, helmet, kangastilkut, langat, mosaiikkipalat, leimasimet, sapluunat, paperiliittimet, tinapaperit, tussikynät, värikynät ja -liidut, siirtokirjaimet, tarrat, liimat, napit, nepparit ja kartongit sekä kaiken yhteen kokoavat albumit. Saatavana on myös skräppäykseen suunniteltuja ompelukoneita ja stanssauslaitteita. Skräppäystarvikkeiden, etenkin paperien ja kartonkien sekä kirjoitusmusteiden, halutaan olevan happovapaita valokuvien parhaan säilyvyyden varmistamiseksi. Skräppäysalbumin sivun standardikooksi on vakiintunut 12 × 12 tuumaa eli noin 30,5 × 30,5 senttimetriä. Sähköisessä skräppäyksessä tarvitaan ainakin tietokonetta, skanneria sekä tulostinta ja sen värikasetteja.
Skräppäys alkoi kehittyä Pohjois-Amerikassa 1990-luvun puolivälissä leikekirjan ja valokuva-albumin pidosta kohti itsenäistä harrastusta omine välineineen ja tarvikkeineen. Trendin aloittaja on vuonna 1987 Yhdysvalloissa perustettu Creative Memories -yhtiö, joka loi toiminnalle pohjaa kymmenisen vuotta ennen kuin alalle alkoi tulla kilpailua.
Nopeimmin harrastus alkoi kasvaa vuonna 1995 lähes tyhjästä vuoden 1996 noin sadan miljoonan Yhdysvaltain dollarin liikevaihtoon. Alalle tuli uusia yrityksiä, harrastusryhmiä ja harrastelehtiä kuten Creating Keepsakes ja Memory Makers, jonka vuoden 2003 kyselyn mukaan lehden keskimääräinen lukijatalous omisti noin 2 500 dollarin arvosta skräppäystarvikkeita. Vuonna 2006 skräppäysalan liikevaihdon arveltiin Yhdysvalloissa olleen noin 2,5 miljardia dollaria vuodessa.
Yksi buumiin osallistuneista yrityksistä Yhdysvalloissa on suomalainen Fiskars, jolla oli vuonna 1997 satakunta scrapbooking-tuotetta valikoimissaan.
2000-luvun puolivälin tutkimusten mukaan tyypillinen skräppääjä oli 30–50-vuotias nainen, mutta digitaalisen skräppäyksen arveltiin laajentavan harrastusta nuorempiin naisiin. Poikia on yritetty innostaa muun muassa urheiluaiheiseen skräppäykseen.
Pohjois-Amerikassa skräppäystarvikkeita markkinoidaan askartelu- ja tervehdyskorttiliikkeiden lisäksi muun muassa Tupperwaren kaltaisilla kotimyyntikutsuilla ja -risteilyillä, verkkokaupoissa sekä suoramarkkinoinnin eri keinoin. Skräppäysharrastus on tuonut uusia liiketoimintamahdollisuuksia myös kuihtuvaan valokuvausalan kauppaan.
Suomeen skräppäys tuli 2000-luvulla, ja siitä kiinnostuivat etenkin pienten lasten äidit.
Skräppäysalbumin koostamista on sovellettu myös terapiatyöhön ja omaelämäkerralliseen reflektointiin.